Unikoululla läpi yön nukkuva vauva

Kaupallinen yhteistyö Kasvun taika

Vauvan syntymän jälkeen meidän perheessä ei ole kovin hyvin nukuttu. Ensimmäiset kuukaudet olivat sen suhteen aivan kamalia. Nauran miehelle, etten muista ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta mitään muuta, kuin  hänen keittämänsä jauhelihakeiton synnäriltä tulon jälkeen. Tämän huumorin takana on kuitenkin kipeitäkin tunteita. Miksi muistan niin hatarasti? En muista kunnolla miltä pieni ja kevyt tuntui sylissäni, en onnen huumaa, en ensimmäistä joulua. Varsinainen koliikki-itku meillä kesti onneksi vain kolme kuukautta, sitä kun olisi huonolla tuurilla voinut kestää paljon kauemmin.

Olemme kokeilleet useita konsteja vauvan nukkumistaitojen parantamiseksi. Niiden muistelukin uuvuttaa. Puoli vuotta ollessa täynnä, sanottiin neuvolassa, että kannattaa harkita unikoulua. Muutama yö kokeiltiin vähentää yösyöttöjä. Se oli katastrofi ja tyttö tuli parin yön jälkeen meidän sänkyyn nukkumaan. Se sopi ja oli hyvä ratkaisu, kunnes tyttö melkein putosi sängystä. Myös minun kroppa alkoi vaatia pidempiä unipätkiä: iltaisin sydämeni tykytteli ja ahdisti. Jotain oli pakko tehdä.

toimiva unikoulu
Vauvan yöunilla on suuri merkitys koko perheen hyvinvointiin. Valvominen ei tee kenestäkään sankaria.

Sain osallistua blogin kautta Kasvun taian Yökukkujasta nukkujaksi -verkkovalmennukseen. Ajattelin tehdä esityötä ennen kurssin alkua. Halusin, ettei tyttö nukahda rinnalle ja vähentää yöimetystä niin, että ensimmäinen imetys olisi vasta yhden jälkeen. Meillä huudettiin ja raivottiin. Sylissä pienet nyrkit löivät ja työnsivät pois, raapivat ja repivät hiuksia. Huuto oli selvästi vihaista ja sydäntä särkevää.  Miten niin pieni voi olla niin vihainen? Pikku hiljaa illat menivät hieman paremmin, mutta aamuyöt olivat heräilyä heräilyn perään.

Valmennuksen alkaessa asetin utopistiset toiveet: Sen, että tyttö nukkuisi omassa huoneessaan sekä läpi yön kestävät unet. Valmennus tapahtui suljetussa Facebook-ryhmässä Heli Mäkelän johdolla. Ryhmässä sai tietoa vauvan nukkumisesta videoiden ja blogitekstien avulla, sekä (vertais)tukea ja apua kysymällä. Kysellä kannatti mahdollisimman paljon: tieto antoi ymmärrystä ja päättäväisyyttä toimia meidän perheelle parhaalla mahdollisella tavalla.

Aluksi ryhmässä kerrottiin omasta tilanteesta ja tavoitteista. Heli kertoi heti alkuun, että meidän neidin kohdalla osittainen yövierotus tuskin toimii. Siinä vaiheessa meinasin heittää hanskat tiskiin, mutta päätin, että me keskitytään aluksi siihen, että vauva nukahtaa sänkyynsä ilman rintaa. Yö tuli ja olin ilmeisesti niin sisuuntunut, että päätin kuitenkin, että nyt loppuu yösyötöt. Tyttö heräsi kolme kertaa, joista hän oli kerran tunnin hereillä. Aamuyö sujui kuin unelma, hän nukkui klo 5-9 heräämättä. Tähän asti meidän aamuyöt sujuivat vain perhepedissä jatkuvasti heräillen ja syöden. Tuon yön jälkeen tyttö ei ole syönyt kertaakaan yöllä!

Yöt lähtivät sujumaan yllättävän hyvin. Pian itkut alkoivat vähentyä, eikä tyttöä tavinnut enää nostaa yöllä pinnasängystä pois, vaan taputtelu tyynnytti suuremmatkin itkut. Tyttö muutti omaan huoneeseen ja yöheräilyt vähentyivät radikaalisti. Kolmantena syötöttömänä yönä tyttö heräsi vain kerran ja rauhoittui lähes heti isän silityksiin.

vauvan unikoulu
Vauvan huone

Pian ongelmaksi muodostui aamuherätykset 5-6 aikaan. Kun tyttöä ei enää saanut nukahtamaan, avattiin verhot ja aloitettiin päivä. Yritin välttää sitä, että tyttö nukahtaa rinnalle, vaikka siinä hän olisi nukkunut vielä muutaman tunnin. Sitkeys palkittiin. Vähitellen aamuyön heräämiset vähenivät ja usein tytön sai nukahtamaan uudestaan. Herääminen siirtyi seitsemään. Nykyään tyttö herää yleensä noin kello 7-8. Sänkyyn hän menee noin kello 20:30 ja nukahtaa ennen yhdeksää.

Suurin osa öistä menee nykyään täysin heräämättä, välillä herätään kerran. En olisi ikinä uskonut, että päästään tähän suhteellisen kivuttomasti kaikkien epämääräisten ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen.

Voin lämpimästi suositella Yökukkujasta nukkujaksi -verkkovalmennusta, jos tarvitset tietoa vauvan unesta ja virtuaalitsemppaajaa unikoulun läpiviemiseen. Ryhmässä aktiivisesti kysymällä ja kirjoittamalla saa kurssista parhaimmillaan irti sen, mitä minäkin sain: tietoa ja tukea, jonka avulla meidän sinnikkyys riitti siihen, mihin se ei aiemmin ollut riittänyt. Kaikista tärkeintä antia kurssilla oli Helin palaute: oli lohduttavaa kuulla, että toimimme oikein ja että sinnikkyytemme kyllä palkitaan, kunhan emme anna periksi. Ilman henkilökohtaista tsemppaamista meillä ei varmasti nukuttaisi vieläkään.

Kirjoitan vielä myöhemmin, mitkä konstit ja faktat saivat meidän onnistumaan.

Vauva, joka kävi perjantai-iltana ravintolassa

*Teksti saattaa sisältää kärjistystä

Suomi on monessa suhteessa mahtava paikka kasvattaa lasta. Suomessa on pitkä äitiysloma, joka on äärettömän suuri etuoikeus. Lapsen hankintaa tuetaan äitiyspakkauksella, lapsilisällä, ilmaisella koulutuksella jne. Yleinen asenneilmapiiri on kuitenkin mielestäni kireä lasten suhteen: lapsia saa olla, kunhan ne eivät näy tai kuuluu.

Suomessa lapsiperheet saavat syödä lapsiystävällisissä ravintoloissa. Lomailla voi lapsiystävällisissä hotelleissa lapsiystävällisissä rantalomakohteissa. Ulkona voi liikkua päivällä ja kahvilaan voi mennä, jos se on perhekahvila. Jos vauva syö rintamaitoa, pitää kodin ulkopuolella olla imettämättä ja syöttää pullosta.

Ennen tytön syntymää me söimme miehen kanssa usein ravintoloissa. Matkustelimme mieluusti kaupunkikohteissa ja valitisimme hotellit huolettomasti. Tälläkään hetkellä perheystävälliset ravintolat ja koko perheen lomakohteet eivät kuulu suosikkeihimme. Pitäisikö meidän lapsen myötä alkaa käydä pelkästään S-ryhmän kokoperheen ravintoloissa ja lomailla vain turistirysässä Rodoksella

ravintolassa vauvan kanssa
Äitienpäivänä on ok syödä hienommassakin ravintolassa

Kaiken huippu on, jos haluaisi syödä hieman paremmassa ravintolassa. Varsinkin jos ruokailu ajoittuisi iltapäivään tai alkuiltaan, lastenhan pitää pysyä kotona tv:n ääressä tai mieluiten hiljaa nukkumassa viidestä lähtien. Eikö nykyvanhemmilla riitä järki olla viemättä lasta illalla ravintolaan?

Me haluttiin eräänä perjantai-iltana ravintolaan. Tyttö tuli mukaan. Yksikään mies ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Naiset olivat toista maata: osa katsoi ihastellen syöttötuolissa maissinaksuja syövää tyttöä ja osa katsoi meitä selväsi halveksuen: Pitikö se lapsi ravintolaan tuoda illalla? Miksi se äännähti? Eikai tuossa lasissa ole viiniä?

Tyttö käyttäytyi nätisti. Välillä hän jutteli omalla kielellään meille, mikä sekin tuntui olevan osalle naisasiakkaista liikaa. Läheisessä pöydässä kävi tasainen naurunremakka viinilasin äärellä. En ymmärrä, miksi meidän pöydän äänet olisivat yhtään sen häiritsevämpiä, kuin kenenkään muunkaan? Tietenkin lapsi on potentiaalinen häiriötekijä ravintolassa, kiukutteleva ja raivoava lapsi ei kuulu ravintolaan. Mutta potentiaalinen häiriötekijä on myös keski-ikäinen nainen viinilasin äärellä - sehän voi alkaa kiukutella ja raivoamaan kännissä!

lapsiystävällinen ravintola
Mini mininä pippuripihvillä


Muualla Euroopassa lapset ovat osa arkea. Lapset tulevat mukaan ravintolaan, syövät samaa ruokaa kuin aikuiset, eikä lapsiystävällisen ravintolan nauravista nakeista ole tietoakaan. Ravintolassa voivat aikuiset juoda lasin viiniä tai valita lasillisen paikallista olutta. Ravintolassa voidaan syödä myös illalla ja lapset tulevat mukaan, koska he ovat osa perhettä. Kukaan ei soita lastensuojeluun, vaikka äiti istuisi ravintolassa syömässä ja nauttien muiden seurasta vielä illan hämärtyessä.

Miten sinä koet suomalaisen ravintolakulttuurin?

Pihlajanmarjoista pihakoristeiksi - helppoa syysaskartelua

Meidän piha on kivetyksen ja kukkien, jotka eivät kuki, ansiosta hieman karun näköinen. Nyt syksyllä saa helposti askarreltua pihlajanmarjoista hieman väriä pihaan. Pieni askartelu myös nollaa ihanasti aivoja, kun ei tarvitse muuta kuin pujotella pihalajanmarjoja siimaan tai rautalankaan. Tämän askartelun kanssa ei hermot mene.

pihlajanmarja askartelu



Kranssien askarteluun tarvitsi pihlajanmarjoja, rautalankaa, sivuleikkurit sekä lankaa. Taitavamman käsissä pihlajanmarjoista syntyy hurjan kauniita ja runsaita kransseja, mutta minä päädyin pelkistettyyn malliin.

askartelumateriaali luonnosta


Tein myös iloisen värisen rimpsun pihlajanmarjoista roikkumaan. Pihlajanmarja-helminauhaan tavitsin pihlajanmarjoja, neulan sekä siimaa. Ainakaan toistaiseksi linnut eivät ole olleet kiinnostuneita askarteluistani...

Onko sinulla vinkkejä helppoihin syksyaskarteluihin?

Ikioma kirja lapsellesi (sis. alekoodi)


 Kaupallinen yhteistyö Kirjasiskot ja Mammalandia

kirjasiskot

Mikään ei ole ihanempaa kuin lapsi kainalossa satua kuuntelemassa, sen olen oppinut päiväkodissa työskennellessä. Meidän alle 1-vuotias ei vielä pitkiä lukuhetkiä jaksa, mutta tulevaisuudessa hän toivottavasti nauttii saduista ja tarinoista. Osa lastenkirjoista on erittäin hyviä ja ne kirjat ovat usein sellaisia, joita lapsi haluaa kuulla (aikuisen) kyllästymiseen saakka.  Hyvä kirja vetoaa lapseen henkilökohtaisella tasolla ja opettaa jotain uutta.

Saimme blogiyhteistyön merkeissä Kirjasiskoilta kirjan Tyttö joka unohti nimensä. Kirjassa tyttö lähtee Hikka-Hiiren kanssa seikkailemaan ja selvittämään unohtunutta nimeään. Seikkailu vie usean eri hahmon luo, kuten esimerkiksi Loimu-Lepakon luokse. Hahmojen nimien alkukirjaimista muodostuu lopulta unohdettu nimi.

tyttö joka unohti nimensä

Tarinankerronnallisesti kirjassa on jokaisen hahmon kohdalla oma pieni seikkailunsa. Hyvin nopeatempoinen kerrontatapa ei ehkä vetoa aikuiseen, mutta lapselle nopea tarinan kulku ja useat hauskan nimiset hahmot ja seikkailut ovat mukavia. Lopussa unohtunut nimi selviää ja voin vain kuvitella sitä innostusta, jonka lapsi kokee jokaisen lukukerran lopuksi. Kirja on lapsen ikioma ja kertoo hänestä! 

Kirja opettaa lapselle hänen nimessään olevat kirjaimet luontevasti ja hauskasti. Kun nimi muistuu tytölle kirjan lopussa, on nimi kirjoitettu isoilla ja värikkäillä tikkukirjaimilla - niin, että lapsen on helppo hahmottaa nimi. Tämä kirja on hauska ja luonteva tapa opetella oman nimen kirjoitus.

kirja lapselle

Uskon, että Tyttö joka unohti nimensä sekä Poika joka unohti nimensä, on monessa perheessä lapsen oma suosikkikirja. Tämä kirja on myös ihana ja persoonallinen lahja lapselle. Olisiko nyt hyvä aika tilata ensimmäiset joululahjat?

 Koodilla mammal10 saat 10% alennuksen kirjasiskojen kirjoista. Koodi on voimassa lokakuun loppuun saakka.