10 vinkkiä synnytykseen

Mammalandian huhtikuun yhteistyöpostauksen aiheena on omat vinkit synnytykseen.

1. Hae tietoa
Hae tieoa netistä, käy synnytysvalmennuksessa, käsittele mahdollisia pelkojasi tai osallistu vaikka synnytyslaulukurssille. Minä luin paljon aktiivisesta synnytyksestä ja puhuin peloistani neuvolassa sekä raskaana olevien ja synnyttäneiden ystävieni kanssa. Kyselin neuvolassa paljon ja yritin harjoitella rentoutumista. Muista kuitenkin, ettei kauhukertomuksien kuunteleminen tai lukeminen kuulu hyvään valmentaumiseen.

2. Hyväksy kipu
Synnytys tekee kipeää. Kipua ei pääse pakoon, eikä synnytyskipua tarvitsekaan päästä. Synnytyskipu poikkeaa muusta kivusta: se ei ole vaarallista, vaan tarpeellista. Kun kivun hyväksyy, on helpompi rentoutua ja rentoutuminen edistää synnytystä. Etukäteenkin voi jo tsempata itseään. Supistusten alkaessa ei iske kamala paniikki, kun tietää sattumisen olevan normaalia ja kivuliaiden supistusten edistävän synnytystä. Kipua voidaan lievittää monin tavoin siedettäväksi, mutta täysin kivuton synnytys on vain aniharvalla.

3. Suunnittele
Minulle synnytyksen suunnittelu oli tärkeää valmistautumista. Otin selvää eri puudutuksista ja mietin, mikä sopisi minulle. Etukäteen päätin käyttää kotona tens-laitetta ja saunovani. Synnärillä halusin kokeilla ammetta, ilokaasua ja PCB-puudutusta. Olin kuitenkin avoin myös muille vaihtoehdoille. Sain toivomani kivunlievitykset ja tiesin pääpiirteittään kuinka ne toimivat, mikä rauhoitti mieltäni. Olin myös miettinyt minulle sopivaa ponnistusasentoa ja vauvan voidessa hyvin synnytyksen aikana, sain myös ponnistaa toivomassani asennossa.

4. Tukihenkilö
Mieti, tarvitsetko tai haluatko tukihenkilön synnytyksee. Minulla oli mies mukana, kuten varmasti suurimmalla osalla. Lapsen isän sijaan synnytykseen voi tulla tukihenkilöksi myös läheinen ystävä tai vaikka oma äiti. Minä halusin mieheni lisäksi myös doulan tukemaan minua synnytykseen. Olen onnellinen, että minulla oli kaksi tsemppaajaa synnytyksessä. Mies ja doula auttoivat minua jaksamaan ja valoivat uskoa, kun voimani meinasivat ehtyä.


5. Mitä toivot synnytykseltä?
Mieti mitä toivot. Toivoa saa muutakin, kuin tervettä lasta! Synnytys on parhaimmillaan iso ja hieno kokemus naisen elämässä. Ykköstoiveena kaikilla on varmasti se, että vauvalla on kaikki kunnossa synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Sen lisäksi minä toivoin aktiivista ja voimaannuttavaa synnytystä. Toivoin myös voivani olla mahdollisimman pitkään kotona ennen sairaalaan lähtö.

6. Pakkaa sairaalakassi
Sairaalakassin pakkaaminen on tärkeä osa valmistautumista. Pienten vaatteiden pakkaaminen valmistaa ajatukseen vauvan syntymästä, kuten myös muut valmistelut vauvaa varten. Mielestäni sairaalakassiin on hyvä ajatus sujauttaa myös joitakin omia lempiherkkuja - minä synnytin tuoremehun ja lakritsan voimalla.

7. Pidä mieli avoinna
Synnytyksen suunnittelu ei automaattisesti tarkoita sitä, että lyö asioita lukkoon. Kuten elämää yleensäkään, niin ei myöskään synnytystä voi käsikirjoittaa. Minä suunnittelin tarkkaan toiveitani synnytystä koskien. Kävin mielessäni myös tilanteita, jotka voisivat muuttaa suunnitelmiani - en ehkä kestäisi ilman epiduraalia, ponnistusasento ei ehkä olisi toivomani jos vauvalla olisi kiire ulos, eikä aina alatiesynnytys ylipäätään onnistu. Minulla oli toiveita, mutta tiedostin, että ne voisivat jäädäkin pelkiksi toiveiksi.


8. Kerro toiveesi
Kerro kätilölle toiveesi, mutta muista toivoa kohtuullisia asioita. Minä kerroin toiveeni kätilölle heti saliin saavuttua, silloin, kun järki vielä luisti kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi ponnistusasento toiveen mainitseminen oli hyvä juttu: moni tuttuni on ponnistanut makuultaan, vaikka oli aluksi suunnitellut muuta. Ponnistusasentovaihtoehtoja ei ehkä tositilanteessa tulla kertaamaan, vaan mennään automaattisesti perinteisellä jos synnyttäjä ei muuta toivo.

9. Luota itseesi
Naisen vartalo on tehty synnyttämään, vaikka se niin kliseiseltä kuulostaakin. Keho on ihmeellinen, se kestää kipua ja rasitusta paljon enemmän kuin kuvitella voisi. Kehosi kertoo, kuinka sinun tulee toimia. Minulla kipuun auttoi hurjasti jumppapallon päällä oleminen - sängyssä makaaminen olisi tuntunut älyttömän pahalta. Kun vauva on valmis syntymään, tulee ponnistamisen tarvekin ihan luonnostaan.

10. Luota hoitohenkilökuntaan
Kätilöillä ja lääkäreillä on kokemusta ja tietoa, jota et pysty itse synnytysoppaita lukemalla hankkimaan. Kätilöiden ohjeilla sinä ja lapsi olette hyvässä hoidossa - Suomessa synnyttäminen on tilastollisesti äärimmäisen turvallista. Luottaminen hoitohenkilökuntaan tuli konkreettisena esiin omassa synnytyksessäni ponnistusvaiheessa: vaikka pelotti, niin oli tehtävä kuten kätilö käski ja ponnistaa kovempaa kuin olisin halunnut - ja hyvinhän siinä kävi.


***

2 kommenttia

  1. Hyviä vinkkejä! Mun tärkein vinkki olis varmaan, että luota itseesi ja siihen, että kaikki menee hyvin. On todennäköisempää että synnytys sujuu hyvin kuin että vauvalle tai äidille tapahtuu jotain dramaattista. Kun uskoo synnytyksen menevän hyvin, on jo valmiiksi rennompi - ja vaikka synnytyksessä tulisikin yllätyksiä, sitä ei kannata murehtia etukäteen, kun ei edes tiedä, mitä murehtisi.

    Ja toinen vinkki olis, että älä katso. :D Mulla ei oo mitään piikkejä tai verta vastaan, mut ekan puudutushavainnollistamiskuvan jälkeen totesin, etten googleta enempää. Kahden synnytyksen jälkeen napanuoran leikkaamissakset on ainoat instrumentit, mitkä oon tainnut nähdä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en nähnyt yhtäkään piikkiä, piikkikammoisena on parempi olla katsomatta. :D En kyllä nähnyt napanuoran leikkaamistakaan, ainakaan en muista siitä mitään. :o

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)